Siirry pääsisältöön

Persoonallisuushäiriöt

lähde: https://anna.fi/suhteet/ihmissuhteet/varo-joutumasta-manipuloinnin-uhriksi-nain-tunnistat-yleisimmat-persoonallisuushairiot/


Persoonallisuus on kunkin ihmisen melko pysyvä kokonaisuus, joka sisältää luonteen, minäkuvan, arvot ja temperamentin. Kaikilla meillä on persoonallisuutemme; olemme kaikki niiden suhteen eräänlaisella jatkumolla, jossa on erilaiset persoonallisuuden piirteet ja niiden voimakkuus vaihtelee. (Haanpää 2011.) Persoonallisuuden piirteet ovat pysyviä tapoja havainnoida ja suhtautua toisiin sekä ymmärtää itseään ja ympäristöä. Tunteiden syvyys, ailahtelevaisuus ja impulsiivisuus ovat normaaleja persoonallisuuden piirteitä. (Käypä hoito 2017.)

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat henkilölle haittaa. Usein henkilö ei kuitenkaan itse miellä persoonallisuushäiriöihin liittyviä piirteitä häiriöiksi. Häiriöihin liittyy usein henkilökohtaista kärsimystä ja ongelmia ihmissuhteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. (Mielenterveystalo n.d.) Yksilön persoonallisuudessa ja käyttäytymistaipumuksissa on vakavia häiriöitä, jotka eivät suoranaisesti aiheudu aivosairaudesta, -vammasta tai muusta -häiriöstä, eivätkä muusta psykiatrisesta häiriöstä. Häiriöt ovat yleensä ilmeisiä lapsuudesta tai nuoruudesta asti ja jatkuvat läpi aikuiselämän. (F60-F69 Aikuisiän persoonallisuus- ja käytöshäiriöt n.d.)

Persoonallisuushäiriö kehittyy siis lapsuuden ja nuoruuden aikana, ja se on mahdollista tunnistaa henkilössä nuorena aikuisena. Häiriön kehittymiseen vaikuttaa lapsuuden kasvuympäristö: selittäviä tekijöitä voi olla mm. jatkuva väkivallan kohteeksi joutuminen lapsena tai vanhempien jatkuva mitätöivä suhtautuminen. Myös biologisilla tekijöillä ja perimällä on vaikutusta häiriön syntyyn. (Suomen mielenterveysseura n.d.) Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia, ja arvioiden mukaan noin 5-15% aikuisista kärsii niistä (Huttunen 2016).

Persoonallisuushäiriöt jaetaan usein kolmeen ryhmään: A-, B- ja C-klusteriin (Mielenterveystalo n.d.). Tässä tekstissä esittelemme kaikki kolme.


A-KLUSTERI – Epäluuloinen (F60.0) ja eristäytyvä persoonallisuushäiriö (F60.1)

A-klusterin tyypillinen piirre on ajoittainen todellisuudentajun heikkeneminen. Jos oirekuvat ovat voimakkaita ja ne aiheuttavat hankaluutta pärjätä sosiaalisessa suhteissa, kannattaa hoitoon hakeutua. Lääkityksestä voi myös olla hyötyä, jos arkielämä on uhattuna. (Mielenterveystalo n.d.) Hoidon eri vaiheissa voidaan käyttää tarvittaessa dialektista käyttäytymisterapiaa, skeema- ja mentalisaatioterapiaa sekä transferenssikeskeistä psykoterapiaa. A-klusterin potilaiden hoito voi olla erityisen vaikeaa, ja pääsääntöisesti hoitoa joudutaan harkitsemaan tapauskohtaisesti. (Tays 2016.)


Epäluuloinen persoonallisuushäiriö (F60.0)

Epäluuloiselle persoonallisuushäiriölle on ominaista laaja-alainen muihin ihmisiin ja heidän tarkoitusperiinsä kohdistuva epäluulo. Tämän epäluulon vuoksi henkilö saattaa olla haluton uskoutumaan muille, ja hän voi tulkita viattomat huomautukset itsensä kannalta uhkaaviksi. (Mielenterveystalo n.d.) Henkilö pysyttelee jatkuvasti henkisesti varpaillaan ja epäilee, että että ystävät ja kumppanit voivat pettää hänet eikä heihin voi luottaa (Haanpää 2011). Luonteenomaista on myös ylenmääräinen herkkyys takaiskuille ja kyvyttömyys antaa loukkauksia anteeksi (Terveyskirjasto n.d.)

Häiriön diagnostiset kriteerit ovat moninaiset. Sen lisäksi, että henkilö täyttää yleiset persoonallisuushäiriön kriteerit, on oltava vähintään neljä seuraavista:

  1. Ylenmääräinen herkkyys takaiskuille ja torjuvalle käytökselle.
  2. Taipumus kantaa kaunaa pitkään.
  3. Epäluuloisuus ja taipumus kokemusten vääristymiseen tulkitsemalla muiden neutraalit/ystävälliset teot vihamielisiksi.
  4. Omien oikeuksien puolustaminen taistelunhaluisesti ottamatta huomioon kulloistakin tilannetta.
  5. Puolison/seksuaalikumppanin uskollisuuden toistuva, perusteeton epäily.
  6. Itsekeskeinen, omahyväinen elämänasenne.
  7. Kuvitelmat jatkuvasta vehkeilystä sekä itseä että maailmaa kohtaan. (Terveyskirjasto n.d.)

Epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön ei sisälly paranoia, psykoosi, skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriöt (World Health Organization 2003).


Eristäytyvä persoonallisuushäiriö (F60.1)

Eristäytyvälle persoonallisuushäiriölle ominaista on vetäytyminen ihmissuhteista ja rajoittunut tunteiden ilmaiseminen. Ihmissuhteiden sijasta henkilöllä saattaa olla kaukorakkauksia tai voimakkaita lemmikkieläinsuhteita. Henkilö ei juurikaan uskoudu muille, eikä hänellä ole läheisiä ystäviä. Muut kokevat häiriöstä kärsivän henkilön helposti etäiseksi tai kylmäksi. (Mielenterveystalo n.d.) Henkilö saattaa usein vetäytyä mielikuvitukseensa tai yksinäisiin harrastuksiinsa (Haanpää 2011).

Häiriöstä kärsivä henkilö saattaa helposti selviytyä ilman hoitoa ja kokea elämänlaatunsa hyväksi luomastaan elämäntyylistään johtuen. Lieväoireisessa tilanteessa hoitoa ei useimmiten tarvita. (Mielenterveystalo n.d.)

Henkilön tulee täyttää yleiset persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit. Sen lisäksi neljä seuraavista kriteereistä tulee täyttyä:

  1. Vain harvat asiat/toiminnat tuottavat mielihyvää.
  2. Tunne-elämän kylmyys, etäisyys, tai tunteiden latistuminen.
  3. Puutteellinen kyky ilmaista joko helliä, lämpimiä tunteita tai vihaisuutta muita kohtaan.
  4. Välinpitämättömyys sekä kiitoksen että arvostelun suhteen.
  5. Vähäinen kiinnostus sukupuoliseen kanssakäymiseen muiden kanssa (ottaen huomioon iän).
  6. Jatkuva yksinäisten toimintojen asettaminen etusijalle.
  7. Mielikuvitusmaailma ja itsetutkistelu hallitsevat ajattelua
  8. Korkeintaan yksi tai ei yhtään läheistä ystävää tai luottamuksellista ihmissuhdetta tai ei halua läheiseen ihmissuhteeseen.
  9. Tahaton kyvyttömyys ottaa mitenkään huomioon vallitsevia sosiaalisia normeja tai tapoja. (Terveyskirjasto n.d.)

Eristäytyvään persoonallisuushäiriöön ei sisälly Aspergerin syndrooma, harhaluuloisuushäiriö, lapsuusiän skitsoidinen häiriö, skitsofrenia tai skitsotyyppinen häiriö (World Health Organization 2003).


B-KLUSTERI – Epäsosiaalinen (F60.2), epävakaa (F60.3), huomionhakuinen (F60.4) ja narsistinen (F60.8) persoonallisuushäiriö

B-klusteriin sijoittuvat epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen, sekä narsistinen persoonallisuushäiriö. Tähän ryhmään kuuluvat toistuvat ristiriidat yhteiskunnan ja/tai lähipiirin kanssa. Näistä häiriöistä voi aiheutua kärsimystä lähipiirille ja ympäristölle, samoin kuin itse potilaalle, joka usein hakee apua ihmissuhderistiriidoista aiheutuvaan ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen. (Mielenterveystalo n.d.)


Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (F60.2)

Epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle ominaista on yleisistä normeista piittaamaton toiminta. Käytöksessä ilmenee välinpitämättömyyttä toisten oikeuksista ja kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia ihmisiä. Henkilö on impulsiivinen, vilpillinen ja helposti ärtyvä ja usein myös aggressiivinen eikä kadu tekojaan esim. lainrikkomuksissa. Epäsosiaalinen ihminen näkee toimintansa syyt aina muualla, eikä itsessään. (Mielenterveystalo) Henkilöllä on taipumus moittia muita ja puolustella kaunistelevin järkeistyksin omaa käytöstään, joka johtaa hänet selkkaukseen yhteiskunnan kanssa (Terveyskirjasto). Henkilöllä on usein vaikeus ylläpitää kestäviä ihmissuhteita, mutta ei välttämättä vaikeutta luoda suhteita. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, eli psykopaattinen käytös alkaa jo ennen 15 vuoden ikää. Murrosiän jälkeen käytös tyypillisesti johtaa juridisiin seurauksiin, usein myös vankilatuomioihin. Tähän häiriöön liittyy usein myös päihteiden väärinkäyttöä. (Mielenterveystalo)

Epäsosiaaliseen persoonallisuushäiriöön ei sisälly käytöshäiriöt tai tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus (World Health Organization 2003).


Hoito

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö usein lievittyy iän sekä lähipiiristä ja varsinkin yhteiskunnalta saadun palautteen myötä. Tutustuminen omiin taipumuksiin ja hankaluuksille altistavien tilanteiden välttely saattavat estää hankaluuksiin joutumista. Päihde, mieliala ja impulsiivisuusoireet usein edellyttävät hoitosuhdetta ja lääkitystä. (Mielenterveystalo)


Epävakaa persoonallisuushäiriö (F60.3)

Epävakaalle persoonallisuudelle (rajatila tai borderline) on tyypillistä laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus ja käytöksen huomattava impulsiivisuus. Ihmissuhteet ovat intensiivisiä ja epävakaita vaihdellen voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn. Ominaista häiriössä on hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta, itsetuhoinen impulsiivisuus ja toistuvat itsemurhayritykset. (Terveyskirjasto) Häiriö alkaa useinmiten jo lapsuudessa. Häiriön kehittymiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi hyväksikäyttö, huono kommunikaatio perheessä, perheen hajoaminen tai hylkääminen lapsuudessa tai nuoruudessa. ( Mielen ihmeet 2017)

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön ei sisälly epäsosiaalinen persoonallisuus (World Health Organization 2003).


Enemmän piirteistä

Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä on ailahtelevainen käsitys omasta itsestä. Välillä epäonnistunut, mitätön ja hävettävä yksilö ja välillä erinomaisen ja pärjäävä. Henkilöllä on vaikeus toimia pitkäjänteisesti, elämän suunnitelmat saattavat muuttua todella nopeasti, on vaikeaa sitoutua suunnitelmiin tai sovittuihin asioihin. Tunteiden sääteleminen osoittautuu vaikeaksi, varsinkin negatiivisia tunteita on vaikea hallita, ja se saattaa johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloon. Ihmiset, jotka kärsivät tästä häiriöstä, eivät kykene käsittelemään tunteitaan, ja he tuntevat ne niin intensiivisinä, että heidän ainoa pakokeino on kivun aiheuttaminen itselleen (Mielen ihmeet). Myös mielialat vaihtelevat nopeasti joko itsestään tai tilanteiden mukaan ja on toistuva tai jatkuva sisäisen tyhjyyden tunne. Impulsiivisuuteen liittyy myös hetken mielijohteesta tehtyjä asioita, jotka jälkikäteen harmittavat.

Häiriöön liittyy runsaasti mustavalkoajattelua: on vaikeaa nähdä samassa ihmisessä tai asiassa samanaikaisesti sekä hyviä että huonoja puolia. Ajoittain todellisuuden tajun hämärtymistä, harhaluuloja tai epätodellisia kokemuksia saattaa esiintyä etenkin kriisitilanteissa. Kaikki nämä taipumukset siis johtavat siihen, että elämä tuntuu olevan jatkuvassa kaaoksessa ja erilaisia ihmissuhdeongelmia ilmenee. Hoitokontaktissa voi esiintyä vaikeutta sitoutua pitkäjänteisiin suunnitelmiin ja sietää rajoituksia ja sääntöjä. Tämä persoonallisuushäiriö myös johtaa usein sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin, mutta ympäristössä, joka on persoonallisuushäiriöiselle sopiva, oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan. (Mielenterveystalo)

‘’Olin peloissani, olin haavoittuvainen. Ihmissuhteeni eivät koskaan päättyneet hyvin ja se oli vain minun omaa syytäni.’’ - Tuntematon epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä henkilö.


Hoito

Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito on erittäin pitkäjänteistä työskentelyä, joka tähtää siihen että henkilö pärjää elämässään taipumustensa kanssa. Työskentelyn ja iänkin myötä taipumukset usein lievittyvät. Varsinainen hoito tapahtuu avohoidossa, mutta kriisitilanteet, kuten vaikea-asteinen ahdistuneisuus tai akuutti itsemurhavaara saatetaan hoitaa päiväosastolla tai psykiatrisessa sairaalassa yhdessä sovittujen hoitolinjojen mukaisesti. Hoitoon voi kuulua oireenmukainen lääkehoito. Hoidon perustana on potilaan ja hoitavan henkilön kanssa yhteistyössä tehty hoitosopimus, jossa määritellään tarkasti hoidon tavoite, hoidon sisältö sekä suunniteltu hoitoaika. (Mielenterveystalo.) Oikealla hoidolla tätä häiriötä voidaan kontrolloida ja on mahdollista elää normaalia elämää. Tunneaallot eivät ole niin yleisiä enää ja ihmissuhdetaidot paranevat. Henkilö kykenee olemaan vastuullinen työssä ja myös muu velvollisuuksista suoriutuminen paranee. (Mielen ihmeet.)


Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö (F60.4)

Huomionhakuisessa persoonallisuushäiriössä ominainen piirre on juurikin pakonomainen huomionhaku, joka muokkaa ihmisen käyttäytymistä eri tilanteissa. Henkilö tuntee olonsa epämiellyttäväksi, ellei ole toisten huomion keskipisteenä. Henkilö hakee toisten huomiota pukeutumisella, eloisuudella, dramaattisuudella, flirttailulla ja hurmaavuudella. Henkilö saattaa olla myös epäasiallisesti seksuaalisesti viettelevä joko ulkoasultaan tai käyttäytymiseltään. Vaikka tällainen henkilö voi ollakin luova, energinen ja avoin, lähellä olevat ihmiset väsyvät nopeasti heidän itsekeskeisyyteensä. Henkilö kokee ihmissuhteensa läheisemmäksi kuin ne todellisuudessa ovat, hän on helposti toisten ihmisten ohjattavissa. Itsekeskeisyys, omien halujen tyydyttäminen, toisten laiminlyöminen ja herkkä loukkaantuvuus ja jännityksen etsintä ovat häiriössä tyypillisiä piirteitä. Tavallisia oireita, joiden takia nämä henkilöt hakeutuvat hoitoon ovat masennusoireet, ihmissuhdeongelmat sekä myös usein selittämättömät fyysiset vaivat. (Mielenterveystalo)

Hoito

Luottamuksellinen hoitosuhde on hoidon lähtökohta. Ilmenneitä masennusoireita hoidetaan oireenmukaisesti masennuslääkkeillä. Psykoterapiasta saattaa olla apua tutustumisessa omiin taipumuksiin.


Narsistinen persoonallisuushäiriö (F60.8)

lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Narcissism#/media/File:Narcissus-Caravaggio_(1594-96)_edited.jpg

Narsistiselle persoonallisuudelle ominaista ovat erilaiset suuruuskuvitelmat, jatkuva, voimakas ihailun tarve ja empatian puute. Henkilö kokee tarvitsevansa erikoiskohtelua, on kateellinen ja ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. Narsistinen henkilö on aluksi lämmin ja karismaattinen, mutta myöhemmin osoittautuu kylmäksi. Narsistinen persoonallisuushäiriö on eräänlainen pidempiaikainen itsetunnon ja itsearvostuksen säätelyjärjestelmän häiriö. (Mielenterveystalo) Narsistinen henkilö yliarvioi säännönmukaisesti omat kykynsä ja vähättelee muiden ominaisuuksia ja odottavat toisten kohtelevan heitä ylivertaisina. Narsisti ihailee valtaa ja tavoittelee sitä jatkuvasti elämässään ja on yliherkkä arvostelulle. Epäsosiaalista ja narsistista persoonallisuutta on todettu esiintyvän enemmän miehillä ja naisilla taas useammin on huomionhakuista persoonallisuutta. (Terve.fi) Jotta voimme puhua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, käyttäytymisen on oltava erittäin poikkeava verrattuna kulttuurin muiden ihmisten tapaan ajatella, kokea, tuntea ja suhtautua muihin ihmisiin (Narsistien uhrien tuki ry 2017).


Mistä narsismi voi johtua?

Yhden teorian mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö olisi aivojen limbisen järjestelmän häiriö, mutta geeneissä periytyvää luonnehäiriötä ei ole kuitenkaan voitu todistaa. Henkinen perimä on mahdollinen, varsinkin jos kodissa vallitsee narsistiset arvot. Tämä ei ole kuitenkaan yksiselitteistä, sillä narsistien lapsista voi tulla yhtä hyvin alistuvia narsistien uhreja uusissa vuorovaikutussuhteissa. Suurimmilta osin narsismiin johtavat syyt nähdään johtuvan kasvatuksen rakkaudettomuudesta sekä  rajattomuudesta. Varhaiset ja turvatut vuorovaikutussuhteet ovat huomattava tekijä ennaltaehkäisemään narsismin syntyä. Lapsen on tärkeää voida peilata aikuisen tunnetiloja ja hänen tulisi saada tuntea ja kokea että hänestä iloitaan aidosti. On tärkeää oppia kestämään vastoinkäymisiä ja sitä, että aina omaa tahtoa ei voi toteuttaa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö syntyisi siten siis lapsen kehityksen varhaisessa vaiheessa, kun lapsi on jäänyt vaille normaaliin kehitykseen tarvitsemaansa huolenpitoa, rakkautta, arvostusta ja peilausta. Yksi syy voi olla myös se, että lapsella ei ole ollut aikuista, joka olisi luonut turvallisuuden tunnetta. Syynä voi olla myös ankara kotikasvatus. Lapsi saattaa kokea olevansa riittämätön vanhemmilleen ja ottaa samanlaisen mallin käyttöön myöhemmin elämässä. Lisäksi vapaa ja rajaton kasvatus, jolloin lapsi saattaa kuvitella, että muut ihmiset ovat tarkoitettu vain hyötykäyttöön. Näiden vuoksi ihminen saattaa elää loppuelämänsä vääristyneellä minäkuvalla samalla paikaten huonoa itsetuntoaan. Joidenkin käsitysten mukaan narsismi voi myös saada alkunsa, jos lapsen huoltaja toimii ylihuolehtivaisesti. Häiriintyneen kehityksen myötä henkilölle voi muodostua käsitys kaikkivoipaisuudesta sekä kyvystä hallita muita ihmisiä ja tapahtumia. Alussa tämä on normaali keino, mutta tunteen tulisi kadota. Narsistilla tunne ei väisty, vaan hänen kaikkivoipaisuuden tunteensa säilyy, jollon rajallisuuksien ja epäonnistumisten myöntäminen on mahdotonta. (Narsistien uhrien tuki ry 2017)


Voiko narsismia hoitaa?

Narsismin jäykkyys ja joustamattomuus saattaa iän myötä vähentyä. Narsistinen henkilö voi hyötyä psykoterapeuttisesta hoidosta jos vain kykenee itse näkemään omat poikkeavat toimintatapansa. Häiriö altistaa myös masennusjaksoille, joita hoidetaan kuten masennusta yleensä. (Mielenterveystalo)

Narsismin psykoterapeuttinen hoito on kuitenkin aina erittäin vaikeaa ja edellyttää suurta ammattitaitoa. Yleensä hoito katkeaa ennen aikojaan ja hoito on pitkään epäkiitollista, sillä tunnustusta tai kiitosta on turha odottaa pitkiin aikoihin. Terapeutti voi saada osakseen paljon ylenkatsetta ja halveksuntaa. Narsistisen häiriön tärkein hoidollinen tavoite on erilaisten tunteiden sietokyvyn lisääminen ja siten haavoittuvuuden väheneminen. Täten tarvitaan paljon vastenmielisten tunnekokemusten kohtaamista ja läpityöstämistä, jotta ne saadaan hallintaan. Tämä antaa vähitellen narsistille tunteiden ja kanssaihmisten huomioonottamishalua ja kykyä. Hoito on aina vaativaa ja edellyttää useita vuosia kestävää intensiivistä terapiaa silloinkin kun potilas on motivoitunut. Valtaosa narsistisen persoonallisuuden omaavista henkilöistä ei tule koskaan hoitoon, sillä he pitävät itseään normaaleina, eivätkä koe itseään sairaaksi. Tahdon vastainen psykiatrinen hoito ei heidän kohdallaan tule kysymykseen, ja siinä tapauksessa hoidolle oleellinen oma motivaatio puuttuisi. (Narsistien uhrien tuki ry 2017)

Narsismista on tullut nykymaailmassa runsaasti käytetty muotisana esimerkiksi kuvaamaan itsekkäästi käyttäytyvää puolisoa. Tärkeää on muistaa, että narsismi edellyttää erityisen vahvaa empatian puutetta, hyväksikäyttöä ja oman kaikkivoipaisuuden korostamista. Narsismin esiintyvyys on keskimäärin 7-8% väestöstä, miehillä 11-18% (Narsistien uhrien tuki ry n.d.), joten on hyvin epätodennäköistä, että jokaisella mahdollisella keskustelupalstalla olevien henkilöiden puoliso on todellakin narsisti. Asiaa ei edesauta iltalehtien “asiantuntevat” artikkelit (kuten alla oleva kuva), jossa listataan määrä x varmaa merkkiä narsistista. Jos epäilys kumppanin mahdollisesta narsismista on vahva, kannattaa kääntyä asiantuntevan lääkärin puoleen.
lähde: http://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000001061117.html


Narsistien uhreille on lukematon määrä erilaisia tukiryhmiä, joihin kannattaa suunnata, jos lähipiirissä on joutunut narsistin kanssa tekemisiin omaa elämää häiritsevällä ja/tai tavalla. Narsismi on persoonallisuushäiriöistä varmasti tunnetuin, osittain sen saaman laajan julkisuuden vuoksi.


C- KLUSTERI – Vaativa (F60.5), estynyt (F60.6) ja riippuvainen (F60.7) persoonallisuushäiriö

Tämän ryhmän persoonallisuushäiriöt aiheuttavat useimmiten potilaalle ahdistus- ja masennusoireita, kaventavat elämänpiiriä ja saattavat myös johtaa alisuoriutumiseen elämässä. (Mielenterveystalo n.d.)


Vaativa persoonallisuushäiriö

Tälle persoonallisuushäiriölle ovat ominaista epäily, täydellisyyden tavoittelu, liiallinen tunnollisuus, pikkutarkuus, huolellisuus, itsepäisyys, varovaisuus ja joustamattomuus. Henkilöllä saattaa olla itsepintaisia, epämieluisia ajatuksia tai yllykkeitä jotka ovat lievempiä kuin pakko-oireisessa häiriössä. Henkilöllä on jatkuva huoli ja epäily, ajattelua hallitsevat asioiden yksityiskohdat, säännöt, listat,  järjestys, organisaatio, aikataulu ja täydellisyyden tavoittelu  haittaa tehtävien loppuun saattamista. Henkilö voi laiminlyödä ihmissuhteita ja mielihyvää aikaansaamisen kustannuksella. Henkilö pyrkii kohtuuttomin määrin saada muut toimimaan täsmälleen haluamallaan tavalla tai kohtuuton vastenmielisyys sallia muiden toimia omalla tavallaan. (Terveyskirjasto n.d.)

Vaativat piirteet johtavat usein uupumiseen varsinkin elämänmuutosten ja stressitilanteiden yhteydessä. Muutokset työpaikalla tai tavallista tiukemmat aikataulut uuvuttavat herkästi vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän. Tästä saattaa seurata masennusta tai ahdistuneisuutta. ( Mielenterveystalo n.d.)

Hoito

Vaativasta persoonallisuudesta kärsivä voi ominaisuutensa tiedostaessaan pyrkiä itse hahmottamaan tekemisiään ja rajaamaan niitä. Jos piirteet ovat altistaneet masennus ja ahdistusoireille, työpaikalla tehtävät toimenkuvaan liittyvät järjestelyt saattavat auttaa asiaa. Joskus toimenkuvan ulkoapäin tapahtuva rajaaminen on ainoa keino auttaa tästä häiriöstä kärsivää työntekijää. Psykoterapiasta, erityisesti kognitiivisesta psykoterapiasta tai kuntoutuksesta voi olla apua, etenkin jos henkilö kykenee itse näkemään poikkeavat toimintatapansa. (Mielenterveystalo n.d.)


Estynyt persoonallisuushäiriö


Tämä persoonallisuushäiriön omaava henkilö on ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen. Hän kärsii jatkuvasti riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista. Hän on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita koska hän ajattelee, että muut ovat kriittisiä ja väheksyviä häntä kohtaan. Tällaisen henkilön läheinen tuttavapiiri on usein suppea, hän kaipaa korostunutta kiintymystä ja hyväksyntää. Hän on vastahakoinen osallistumaan uusiin toimintoihin, joissa voisi joutua nolatuksi. Henkilö epäilee uusia ihmisiä, joiden myötämielisyydestä ei ole varmuutta. Estyneessä persoonallisuudessa voi olla taustalla lapsuusiän itsetuntovaurioita sekä synnynnäisiä luonteenpiirteitä. Estynyt henkilö joutuu usein sopeutumisen ja pärjäämisen vaikeuksiin,mutta sopivassa ympäristössä oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan. (Mielenterveystalo n.d.)

Hoito


Estynyt henkilö voi joskus hyötyä psykoterapeuttisesta hoidosta, etenkin jos havaitsee itse poikkeavia toimintatapojaan. Estynyt henkilö voi lisäksi hyötyä sosiaaliseen ahdistukseen kohdistetusta lääkehoidosta. (Mielenterveystalo n.d.)


Riippuvainen persoonallisuushäiriö


Riippuvaiseen persoonallisuuteen liittyy korostunutta hoivatuksi tulemisen tarvetta, joka johtaa mukautuvaan ja alistuvaan sekä takertuvaan käyttäytymiseen ja voimakkaaseen eroon joutumisen pelkoon. Yksin ollessaan henkilö tuntee itsensä voimakkaasti avuttomaksi ja läheisen suhteen päättyessä hän pyrkii etsimään nopeasti uuden hoivaa ja tukea antavan ihmisen. Riippuvainen henkilö kokee, ettei hän kykene itse päättämään edes tavallisista arkisista asioista, eikä varsinkaan suurista elämää koskevista päätöksistä. Ominainen piirre tässä häiriössä on se, että henkilöllä on kyvyttömyys luottaa omaan pärjäämiseen ja usko siihen, että muilta on saatavissa tukea joka on välttämätöntä omalle pärjäämiselle. (Mielenterveystalo n.d.) Riippuvaisesta persoonallisuudesta kärsivät saattavat alistua toisten ihmisten tahdon alle harhautuneessa yrityksessään saada toinen lupaamaan hoivaa ja suojelua. He saattavat ajatella olevansa kyvyttömiä tai esiintyä kyvyttöminä selviämään itsenäisesti jokapäiväisestä elämästään. Samalla he saattavat pelätä, että itseluottamuksen tai pystyvyyden näyttäminen johtaisi hylkäämiseen ja jättämiseen. He vaativat neuvoja ja vakuuttelua tehdessään pienimpiäkin päätöksiä. He eivät tee aloitteita ja antavat muiden päättää elämästään, joskus jopa asuinpaikastaan tai työpaikastaan.
He pelkäävät voimakkaasti, ettei heitä hyväksytä, joten he pyrkivät tavattomasti miellyttämään. Heistä on vaikea olla eri mieltä asioista tai torjua pyyntö, erityisesti, kun sen esittää henkilö, josta he ovat riippuvaisia. He alistuvat uhkailulle eivätkä näytä oikeutettuakaan vihaa pelätessään vieraannuttavansa muut. Saadakseen tukea, jota he luulevat tarvitsevansa, he saattavat tehdä vapaaehtoisesti epämiellyttäviä asioita, alistua kohtuuttomille vaatimuksille ja sietää sanallista, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. (Terve.fi)


Hoito


Riippuvainen persoonallisuus saattaa iän myötä vähentyä. Lisäksi sopivissa ihmissuhteissa oireisto saattaa pysyä käytännössä poissa. Jos häiriö altistaa toistuviin masennuksiin, psykoterapia tai lääkehoito saattavat lievittää oireita. (Mielenterveystalo n.d.)





Lähteet


F60-F69 Aikuisiän persoonallisuus- ja käytöshäiriöt n.d. Verkkodokumentti. <http://www.ahjos.net/luokitus/F60.htm>. Luettu 16.5.2017.

Haanpää, Susanna 2011. Persoonallisuushäiriöissä persoona säröillä. Verkkodokumentti, julkaistu Terveydeksi!-lehdessä 1/2011. <https://www.apteekki.fi/terveydeksi/henkilo/persoonallisuushairiossa-persoona-saroilla.html>. Luettu 16.5.2017.

Huttunen, Matti 2016. Persoonallisuushäiriöt. Terveyskirjasto Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 17.10.2016. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407>. Luettu 16.5.2017.

Käypä hoito 2017. Epävakaa persoonallisuus. Verkkodokumentti. <http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/suositus?id=khp00074>. Luettu 16.5.2017.

Mielenterveystalo n.d. F60.4. Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F604.aspx> Luettu 16.5. 2017

Mielenterveystalo n.d. F60 Persoonallisuushäiriöt. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspx>. Luettu 16.5.2017.

Mielenterveystalo n.d. F60.2. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F602.aspx> Luettu 16.5.2017

Mielenterveystalo n.d. F60.6. Estynyt persoonallisuus. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F606.aspx> Luettu 16.5.2017

Mielenterveystalo n.d. F60.1 Eristäytyvä persoonallisuushäiriö. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/
F601.aspx>. Luettu 16.5.2017.

Mielen ihmeet 2017. Epävakaa persoonallisuus: Elämä mustavalkoisena. Verkkodokumentti. <https://mielenihmeet.fi/epavakaa-persoonallisuus-elama-mustana-ja-valkoisena/> Luettu 16.5. 2017

Mielenterveystalo n.d. F60.8. Muu persoonallisuushäiriö. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F608.aspx> Luettu 16.5. 2017

Mielenterveystalo n.d. F60.7. Riippuvainen persoonallisuus. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F607.aspx> Luettu 16.5. 2017




Mielenterveystalo n.d. F60.5. Vaativa persoonallisuus. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F605.aspx> Luettu 16.5. 2017
Narsistin uhrien tuki ry 2017. Narsistin hoito pähkinänkuoressa. Verkkodokumentti. <https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleisesti/narsistin-hoito-pahkinankuoressa/> Luettu 16.5. 2017

Suomen mielenterveysseura n.d. Persoonallisuushäiriöt. Verkkodokumentti. <http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%A4iri%C3%B6t/persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6t>. Luettu 16.5.2017.

Tays 2016. Persoonallisuushäiriöiden hoito. Verkkodokumentti. Päivitetty 17.3.2016. <http://www.pshp.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoohjelmat/Psykiatrian_hoitoohjelmat/Persoonallisuushairiot/Persoonallisuushairioiden_hoito(35685)>. Luettu 16.5.2017.

Terveyskirjasto n.d. F60.0 Epäluuloinen persoonallisuushäiriö. Verkkodokumentti. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/icd10.nimike?p_koodi=F60.0&tt=2>. Luettu 16.5.2017.

Terveyskirjasto n.d. F60.1 Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuushäiriö. Verkkodokumentti. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/icd10.nimike?p_koodi=F60.1&tt=2>. Luettu 16.5.2017.

Terveyskirjasto n.d. F60.5. Vaativa persoonallisuus. Verkkodokumentti. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/icd10.nimike?p_koodi=F60.5&tt=2> Luettu 16.5. 2017

Terve.fi n.d. Riippuvainen persoonallisuus. Verkkodokumentti. <http://www.terve.fi/persoonallisuushairiot/riippuvainen-persoonallisuus> Luettu 16.5.2017

World Health Organization 2003. ICD-10, Chapter V, Mental and behavioural disorders. Verkkodokumentti. Päivitetty 3.6.2003. <http://apps.who.int/classifications/apps/icd/icd10online2003/fr-icd.htm?gf60.htm+>. Luettu 16.5.2017.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Psykoosit ja mielenterveyden lait

PSYKOOSIT lähde: https://www.brainchildmag.com/2014/11/why-my-son-doesnt-know-hes-mentally-ill/ Psykoosilla tarkoitetaan todellisuudentajun vakavaa häiriintymistä, joka ilmenee tavallisimmin harhaluuloina tai aistiharhoina. Yleisin psykoosisairaus on skitsofrenia. Muita psykoosisairauksia ovat mm. harhaluuloisuushäiriö, lyhytkestoinen psykoosi sekä skitsoaffektiivinen häiriö. Psykoosioireet voivat johtua myös päihteiden käytöstä tai ruumiillisesta sairaudesta, kuten dementiasta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016) Kapeimmillaan psykoottisuus määritellään selvien harhaluulojen tai aistiharhojen esiintymiseksi ilman, että henkilö tiedostaa omaa mielenterveydenhäiriöistä luonnetta. Psykoottisuus voidaan myös havaita poikkeavan käyttäytymisen tai hajanaisen puheen perusteella. Psykoosi voi olla myös lyhytkestoinen ja ohimenevä. On hyvä muistaa, että lyhyitä, ohimeneviä psykoosioireita voi liittyä myös muihin mielenterveydenhäiriöihin. (Mielenterveystalo) Myös ihminen, joka ei

Läheisten tukeminen

MIKSI IHMISEN MIELI SAIRASTUU? Usein sairauden taustalla on perinnöllisiä, ympäristöön, ja vuorovaikutukseen liittyviä tai neurologisia syitä. Jos perheessä on esiintynyt monessa sukupolvessa psyykkisiä häiriöitä, se voi tarkoittaa perinnöllistä herkkyyttä reagoida elämänvaikeuksiin tietyillä tavoilla. Myös siinä tapauksessa vasta kaikkien tekijöiden yhteisvaikutus aiheuttaa sairauden. Työpaineet, taloudelliset vaikeudet ja muutokset ympäristössä ja / tai ihmissuhteissa voivat olla laukaisevina tekijöinä sairastumisessa eli erilaisiin elämän muutoksiin liittyvä stressi. Yksilölliset voimavaramme ja elämänkokemuksemme vaikuttavat siihen, miten kehomme ja mielemme reagoi stressiin. Psyykkinen sairaus on kuin mikä tahansa sairaus, jonka luonteen tunteminen voi ehkäistä sairauden uudelleen puhkeamista. Läheisten ja perheenjäsenten tulisi muistaa etteivät he voi omalla toiminnallaan aiheuttaa läheisensä psyykkistä sairastumista, mutta voivat olla tukena toipumisessa.  (Uudenmaan yhdisty